Olen entinen valtion virkanainen, ”elämän taiteilija”. Olen kirjoittanut aina. Koululaisena voitin kirjoituskilpailuissa palkintoja. Nuorena tienasin tarvittaessa muutaman kympin pienellä runon pätkällä tai mielipidekirjoituksella. Sittemmin pidin vapaasta kirjoittamisesta parinkymmenen vuoden tauon, ja kirjoitin vain työhöni liittyviä asiatekstejä. Nyt minulla on taas enemmän aikaa kirjoittamiselle. 

Jäsenyydet: 

Lahden Runomaraton ry

Salpausselän kirjailijat ry

Sanasto

Parkinson työssä -sivusto
Nyt jo päättynyt Parkinson työssä –hanke koulutti blogikirjoittajia sivuilleen.
Pidin siellä blogia. Sivuston ylläpito on päättynyt. 

Runoblogi
Pidän runoblogia Runoku.-runokuvamaa. 

Linkki;          https://runoku.blogspot.com  (myös aikaisempi  http://www.runoku.blogspot.fi/ toimii edelleen)

Blogeja olen pitänyt, koska en ole halunnut kirjoittaa pöytälaatikkoon, vaan julkaistavaksi.

Mistä se alkoi?

Lapsuudenkodissani vanhemmat ja etenkin äiti kannusti lapsia lukemaan, kerhoihin ja kirjaston käyttäjiksi.
Muistan, miten eräänä koleana ja sateisena kesäpäivänä istuimme sisarusten kanssa vintin rappusilla, eikä ollut "mitään tekemistä".

Joku taisi käyttää vintin portaita liukumäkenä, mikä oli ankarasti kielletty. Rauhoituimme pienen äkseerauksen jälkeen piirtelemään vihkoihin prinsessan kuvia, kuka mitäkin, ja juttelimme samalla.  Juttu kääntyi runojen kirjottamiseen. Siinä tilanteessa kirjoitin nopeasti vihkooni ensimmäisen runoni, ja naureskellen sitä muokattiin paremmaksi.  Sukutarinoissa nyt jo legendaariseksi muodostunut mestarituotos alkoi näin; "Tuuli ulvoo nurkissa, mato kiemurtelee purkissa...."